Always be yourself unless you can be Batman. Then always be Batman.
Pari vuotta sitten syntyi pieni koira suurella egolla, paljon onnea Batman! <3
Pennut täyttivät kymmenen kuukautta lauantaina. Alla pari videopätkää Wildan ja Rienan tämän hetkisestä menosta. Ai että olen tyytyväinen noihin pieniin kiitureihin! <3
Batman kävi kisaamassa Lohjalla 15.1 ja asenne on kyllä aivan huikea! Kepit vaativat vielä vahvistusta, että onnistuvat kisavireessä, muuten alkaa meno näyttää oikein mukavalta. Pieniä virheitä sattuu vielä, puomilla mies voisi pysähtyä paremmin ja itse voisin luottaa koiraan paljon enemmän, mutta kokonaisuuteen olen erittäin tyytyväinen.
Pidempi joululoma olisi kelvannut vallan mainiosti, mutta ei
tässä muuta auta kun palata todellisuuteen. Koulu alkoikin kevyesti tentillä ja
kandiseminaarilla. Kovat pakkaset eivät motivoineet hallilla käymiseen, mutta
ilmoitin Noonan siitä huolimatta kisoihin Vantaalle 9.1.
Kello soi viideltä ja lähdimme Jennan ja sheltti Riskin
kanssa ajamaan kohti kisoja. Parin viikon treenitauko venyi vielä viikolla,
joten kisoihin lähdimme enemmänkin treenimielessä. Radoilla sattui pieniä virheitä
ja hyllytimme kaikki radat, mutta kisoista jäi hyvä mieli. Minun ajatukset
alkavat pikku hiljaa olla toteutuksen tasolla radalla, ja teki hyvää välillä
muistuttaa Noonalle miten lähdössä kuuluu käyttäytyä, joten hyvät kisatreenit
kaiken kaikkiaan. Keväällä tulemme kisaamaan ahkerammin siinä toivossa, että
löytäisimme jonkunlaisen kisatuntuman Noonan kanssa. Päivän kohokohta oli ehdottomasti
Noonan poika Ego, joka kävi moikkaamassa kisapaikalla. Egosta on kasvanut hyvin
äitinsä näköinen nuori komea mies! <3
Noona ja Ego
Ilmoitin myös Batmanin Lohjan kisoihin, jotka ovat tulevana
lauantaina. Ajatus tuntui hyvin koomiselta, koska en ole ehtinyt treenata
keppejä sen kummemmin ja viime kisoissa kepit eivät onnistuneet lainakaan. Bean
kanssa saimme tänään päähänpiston käydä hallilla ja päätin ottaa Batmanin ja
Wildan mukaan. Batman yllätti ja on selkeästi pohtinut asioita tauon aikana ja
kepit sujuivat vallan mainiosti! Aluksi käytin neljää ohjuria, ja lopuksi
mentiin täysin ilman ohjureita. En nyt vielä oleta, että kepit sujuisivat
kisoissa, mutta selkeästi ollaan menossa oikeaan suuntaan, ja toivottavasti
ehdimme vielä kerran hallille ennen viikonlopun koitosta. J
Wilda 9kk.
Wildakin pääsi vähän hallille riehumaan. Sylikäännökset ovat
minulle hyvin hankalia, mutta päätin haastaa itseäni ja kyllähän ne jopa alkoivat
muistuttamaan sylkkäreitä… Wilda raukka. J
Vuosi 2015 on opettanut paljon ja on suurimmaksi osaksi
ollut oikein huikea vuosi. Ensimmäinen Bustling’s-pentue saapui maailmaan ja
sen myötä sain uusia huikeita ihmisiä elämääni, sekä lauma kasvoi yhdellä kun
kaunis Wilda jäi kotiin kasvamaan. Kaiken lisäksi sijoitin Rienan Anniinalle,
ja parin kehitystä on ollut ihana seurata. Batman kävi läpivalaisussa saaden
terveet paperit ja pystyi sen myötä aloittamaan virallisen aglityuransa. Noonan
vuosi on aikalailla mennyt pentuprojektin parissa ja en voisi olla onnellisempi
mitä se saikaan aikaiseksi, nimittäin neljä ihanaa pentua… <3
Kuva (c) Suvi Reini
Mitä on luvassa 2016?
Ensi vuonna jatketaan toivottavasti vähän ahkerammin
agilityn parissa. Pari päivää sitten mailiin saapui ihana viesti: meidät on Noonan
kanssa valittu mukaan Janitan & Jaakon kilpailevien ryhmään. Treenaamme
siis noin kerran viikossa Jaakon tai Janitan valvovan silmän alla kesäkuuhun
asti, miten niin huikea uutinen!?
Batmanin ja Noonan kanssa on tavoite kisata säännöllisesti ja
myöskin käydä ahkerasti vahvistamassa vaikeita asioita omatoimisesti
viikkotreenien lisäksi. Wildan suhteen tavoite on opettaa esteet kuntoon, ja
toivon mukaan aloittaa kisaaminen loppuvuodesta.
Tavoitteita kilpailujen suhteen en edes jaksa miettiä tässä
vaiheessa, minulle riittää että meillä on halu kehittyä, oikea asenne sekä
tietysti terveys kunnossa, katsotaan sitten miten pitkälle se vie.
Pentueen suhteen ensi vuoden tavoite on saada terveitä
tuloksia luustokuvista. Tarkoitus on myös geenitestata Wilda ja Riena CEA:n ja
MRD1:n osalta, sekä Batmania MRD1:n osalta.
Nyt vietetään parin viikon totaalitaukoa kaikesta. Nautitaan
elämästä ja rämmitään metsässä, jotta olemme taas ensi vuonna valmiita
kohtaamaan uusi haasteita.
Bustling’s kennel toivottaa:
Rauhallista Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2016
kaikille! <3
Edelliset kuukaudet ovat olleet hyvin kiireisiä ja elämä
yhtä vuoristorataa. Onneksi olen sentään ehtinyt jotain tehdä koirien kanssa,
vaikka parit valmennukset jouduinkin jättämään väliin ajanpuutteen takia.
Tämän hetkinen fiilis... :D
Lyon 8.11.2015
Lyon 7.11.2015
Pariisi 5.11.2015
Kööpenhamina 10.10.2015
Yhdelle Jaakon yksärille löytyi sentään aikaa. Päätin jakaa
tunnin Batmanin ja Noonan kanssa. Jaakolla oli selkeä teema mielessä, mikä oli
mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Jaakko pisti minut tekemään
takaaleikkauksia ja vippauksia, jotka eivät todellakaan ole vahvuuksiani, eikä
myöskään koirieni. Mahtavaa oli kuitenkin todeta että sain kolme
takaaleikkausta tehtyä peräkkäin, vaikka aluksi olinkin hieman skeptinen
ajatuksen suhteen. Vippaukset ja takaaleikkaukset on ehdottomasti lisätty
treenilistalle. Noonan kanssa lähden vahvistamaan niistoja verkon avulla, että
saisin turhat pyörimiset pois. Batmanin kanssa taas lähden vahvistamaan jarruja
ja tiukkoja käännöksiä.
Wilda 8kk.
Wilda, Noona ja Batman
Viikonloppu 21.–22.11. vierähti Jyväskylässä teemalla kolme
kärpästä yhdellä iskulla. Lauantaina lähdin ajamaan kohti Jyväskylää neljän
maissa yöllä ja perillä oli luvassa Jyväskylän KV näyttely. Olin ilmoittanut
Batmanin mukaan nuorten luokkaan ja Wildan pentuluokkaan. Anniinakin oli
saapunut Joensuusta asti Rienan kanssa, joten pentukehässä oli pari Bustling’s-pentua
edustamassa. Tietysti Batman ja Wilda sattuivat samoihin aikoihin olemaan
kehässä, joten ystäväni Laura suostui esittämään Batmanin. Harjoittelu oli
jäänyt aivan liian vähäiseksi, ja Batmanilla oli vaikeuksia ravaamisen suhteen,
mutta siitä huolimatta tulos oli EH hyvin Batmanin näköisellä arvostelulla. Wildallakin
oli vaikeuksia esiintymisen kanssa, vaikka yllätti paremmalla käytöksellä mitä
uskalsin toivoa. Wildalle irtosi PEK3 ja ihana arvostelu. Riena sen sijaan
yllätti olemalla luokan tähti tuloksella PEK1, KP & VSP-pentu. Oli erittäin
mukavaa nähdä paljon tuttuja ihmisiä ja erityisesti Riena! <3
Riena 8kk.
Kuva (c) Anniina Korjus
Jyväskylä KV 21.11.2015, tuomari Paavo
Mattila
Bustling's All Or None
"Hyvin rakentunut pentu, jolla
hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, ilme ja korvat. Sopusuhtainen runko. Hyvä
ylälinja. Hyvä asentoiset, sopivasti kulmautuneet raajat. Lupaava karva.
Liikkuu hyvin, kun malttaa. Vilkas, miellyttävä luonne."
PEK3
Kuva (c) Tiina P.
Bustling´s Attitude To Die For
"Kaunis, hyvin rakentunut pentu,
jolla hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Kaunis kaula,
erittäin hyvä runko. Erittäin hyvin kulmautunut takaa. Lupaava karva. Liikkuu
sivusta erittäin hyvin. Etuliikkeet voisivat olla paremmat. Miellyttävä
käytös."
"Very nice type. Good size. Quite
good proportions. Masculine head & little round eyes. Compact neck.
Moderate angulations & little high set and carried tail. Good coat. Needs
to improve in the ring preseuce and movement to show his good points."
Nuo EH
Kuva (c) Maarit T.
Näyttelyn jälkeen ilta sujui varsin rennoissa merkeissä
ystäväni Lauran luona lenkkeillen ja leffaa katsellen. Lauralle kiitokset vielä
majoituksesta ja Batmanin esittämisestä! J
Sunnuntaina oli vielä vuorossa Suomen psykologian opiskelijan liiton kokous ja
pitkä kotimatka. Hieno viikonloppu hyvässä seurassa.
Noonan ja Batmanin kanssa kävimme epiksissä ja Batman
suoritti radan varsin mallikkaasti vetäen nollavoiton. Noonan kanssa minuun
iski taas vanhaan tapaan huolimattomuus, ja matkan varrella sattui tyhmiä
virheitä. Batmanin suhteen taisin innostua vähän liikaa ja ilmoitin äijän
virallisiin kisoihin, jotka ovat huomenna ATT:llä. Kepit Batman on tehnyt vasta
pari kertaa ilman ohjureita, mutta tavoite on nimenomaan hakea kisakokemusta. Pikku
Wildakin on oppinut irtoamaan varsin pätevästi! <3
Kuukausi on taas vierähtänyt ja perjantaina A-pennut
täyttivät seitsemän kuukautta. Kaikki pennut kasvavat hyvin, vaikka vähän joka
suunnasta satelee tietoa, että teineilyvaihe on vallannut pienten pentujen
mielen. Arkipäivien puuhailuihin kuuluu tänä päivänä pöydällä hengaileminen,
ruoan varastaminen vaikka omistaja istuu ruokakulhonsa vieressä, toisten
koirien komentaminen ja muutenkin yleistä perustottelemattomuutta on kuulemma
ilmassa. Pennuille siis kuuluu kerta kaikkiaan hyvää, ja asiat ovat juuri niin
kuin pitääkin olla.
Pentujen hampaat sen sijaan eivät ole aivan niin kuin
pitäisi olla. Harmistuksekseni joudun ilmoittamaan, että Egolta näyttää
puuttuvan neljä, Wialta kaksi ja Wildalta yksi hammas. Rienalla sentään näyttää
olevan kaikki hampaat suussa. Asioita, jotka eivät ole maailmaa mullistavia,
mutta jotka kieltämättä aiheuttavat kasvattajalle pienen pettymyksen. Onni
onnettomuudessa on hyvät kulmurit, ja se että kaikilla on uudet hampaat suussa,
ja vanhat lattialla.
Pennut ovat myös kasvaneet korkeutta kuukauden aikana.
Ego on noin 38,5 cm, Riena noin 33,5 cm, pieni Wia noin 32
cm ja rajalle pyrkivä Wilda noin 34,5cm.
Batmanin kanssa olen pistänyt keppi-projektin pystyyn.
Yritän käydä monta kertaa viikossa tekemässä nopeat kepit, jotta saadaan ne
pian kisakuntoon. Muut esteet alkavat olla niin sanotusti kisakunnossa, vaikka
vaativat hiomista läpi elämän. Ensimmäiset kisatkin ovat kiikarissa, jotta saan
keppimotivaationi pidetty yllä. Jää nähtäväksi, uskallanko oikeasti lähteä
hakemaan kisakokemusta Batmanin kanssa… ;)
Itse olen ollut enemmän poissa kuin kotona, joten
omatoimitreenit ovat aika lailla jääneet tekemättä, vaikka kotiläksylista sen
kuin on kasvanut joka treenien jälkeen. Ja sitä en meinaa pahalla, päinvastoin,
on niin paljon jännittäviä asioita mitä haluaisin päästä vahvistamaan. Tänään
kävimme kuitenkin Jennan ja sheltti Riskin kanssa treenaamassa. Teki hyvää
välillä pilkkoa asioita pieniin osioihin ja treenata ihan perusjuttuja.
Noonan kanssa muistuttelin poispäinkäännöstä putkella, joka
ei muutenkaan ole vahvinta osaamistamme. Toinen asia mihin panostin, ja mihin
meinaan myös jatkossa panostaa paljon enemmän, on fokusointi eteenpäin. Lopuksi
vahvistin vielä keppejä etupalkalla.
Batmanin kanssa kokeilin myös ensimmäistä kertaa
poispäinkäännöstä putkella. Aluksi palkkasin putken suulla, ja kun se toimi
niin kokeilin kokonaista putkea. Batmanin kanssa lähdin myös vahvistamaan
fokusointia eteenpäin. Toinen asia, joka on roikkunut treenilistalla jo jonkun
aikaa, on valssit ja tiukat kääntymiset. Batmanilla on taipumusta venyttää
kaarroksia ja vielä kaupan päälle napata kaikki esteet, jotka sattuvat olemaan
jotenkuten matkan varrella, joten nyt yritän opettaa Batmanin tulemaan
ohjauksiin paremmin.
Lopuksi Wilda pääsi harjoittelemaan valssin alkeita.
Ensi viikolla olen Ranskassa, mutta reissun jälkeen asiaan
yritetään saada muutosta ja käydä taas ahkerammin tekemässä täsmätreenejä.
Torstaina oli viimeiset Juhan treenit ja tavoite oli tehdä
nollarata. Tehtiin melkein nollarata; nolla, jos olisin ohjannut viimeisen
esteen. Mutta ei haittaa, itse asiassa nauroin ääneen radan jälkeen, oli vaan
niin upea fiilis kun vihdoin alkaa tuntua siltä, että pakka pysyy kasassa,
vaikkei kaikki asiat onnistukaan täydellisesti. Alkaa vihdoin tehdä taas mieli
selata kisakalenteria Noonan osalta, koska tuntuu, että olen taas löytänyt
tekemisen meiningin.
Maanantaina Noona kävi Leena Piiran hoidossa, ja vihdoin
selkä alkaa olla hyvässä kunnossa melkein parin vuoden tapaturman jäljiltä.
Ranka ei ollut enää jäykkä ja jumissa kuten yleensä, vaan joustava. Missään ei
ollut mitään kummempia jumeja eikä lukkoja, vaikka viime hoitokerrasta olikin
kolme kuukautta. Piirakin totesi että Noonan keho on taas oppinut palautumaan
omin voimin, ja että voimme vähentää hoitokertoja. Noonalle sopiva hoitotahti
on noin joka kolmas kuukausi, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Piira tarkasti
myös Batmanin ja Wildan rankaa, ja nekin olivat suorat ja hyvät.
Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä Noonan kanssa ja pidimme
totaalitauon. Päätin unohtaa kaikki tavoitteet kisaamisen suhteen, ja pidämme
myös kisataukoa niin kauan, että treeneissä asiat sujuvat kuten kuuluukin. En
halua, että juoksen radan läpi näyttäen peuralta ajovaloissa, vaan haluan oppia
ajattelemaan. Ajattelemisen myötä uskon oppivani olemaan ajoissa oikealla
paikalla, jolloin ei tulekaan kiire ehtiä paikasta toiseen. Kaiken lisäksi haluan
myös oppia ohjaamaan jokaisen esteen loppuun asti, mikä on ollut ehkä suurin
haasteeni tällä hetkellä.
Paljon olen saanut kuulla, että agility on asenteesta kiinni,
mutta asenteen löytäminen monien epäonnistumisien jälkeen on vaikeaa. Tunne on
vähän samanlainen kuin oravanpyörässä; juokset pyörässä niin kauan kunnes joku
työntää sinut siitä ulos.
Tavoite on ehdottomasti saada kokonaisia ratoja aikaiseksi,
enkä pyrikään täydellisyyteen. Aina en ole ajoissa enkä ohjaa oikein, mutta se
ei haittaa, tärkeintä on nyt oppia jatkamaan vaikkei kaikki sujukaan ihan
täydellisesti. Helposti herpaantuu vielä keskittyminen, mutta suunta on
selkeästi oikea.
Noonan kanssa olen käynyt Juhalla kerran viikossa kolmen
viikon aikana, ja edessä on vielä kolmet treenit. Yksi radoista tallentui
videolle, ja myös Esan ratatreenit sain videolle.
Saatoin ehkä innostua vähän liikaa, mutta päätin sijoittaa
kisarahat ja -päivät mieluummin valmennuksiin. Saan treeneistä tällä hetkellä
niin paljon paremman fiiliksen kuin kisaamisesta, ja uskon, että löydän sitä
oikeaa asennetta kokiessani onnistumisia treeneissä.
Batmanin kanssa kävin Elinan yksärinpuolikkaalla ja Juhan
treeneissä kerran. Pakko myöntää, että Batman oli sen verran taitava, että
kisakuume alkaa nousta aika lailla. Päätavoite on nyt ehdottomasti treenata
esteet kuntoon, jotta pääsemme aloittamaan kisauramme.
Möllikisoissa puomi toimi hyvin myös kisavireessä, vaikka rata
muuten vähän karkasikin käsistä. Suurin haasteemme tällä hetkellä on kepit. Hiljaa
hyvää tulee, eikös?