Homma on työn alla

Kuukausi on taas vierähtänyt ja perjantaina A-pennut täyttivät seitsemän kuukautta. Kaikki pennut kasvavat hyvin, vaikka vähän joka suunnasta satelee tietoa, että teineilyvaihe on vallannut pienten pentujen mielen. Arkipäivien puuhailuihin kuuluu tänä päivänä pöydällä hengaileminen, ruoan varastaminen vaikka omistaja istuu ruokakulhonsa vieressä, toisten koirien komentaminen ja muutenkin yleistä perustottelemattomuutta on kuulemma ilmassa. Pennuille siis kuuluu kerta kaikkiaan hyvää, ja asiat ovat juuri niin kuin pitääkin olla.

Pentujen hampaat sen sijaan eivät ole aivan niin kuin pitäisi olla. Harmistuksekseni joudun ilmoittamaan, että Egolta näyttää puuttuvan neljä, Wialta kaksi ja Wildalta yksi hammas. Rienalla sentään näyttää olevan kaikki hampaat suussa. Asioita, jotka eivät ole maailmaa mullistavia, mutta jotka kieltämättä aiheuttavat kasvattajalle pienen pettymyksen. Onni onnettomuudessa on hyvät kulmurit, ja se että kaikilla on uudet hampaat suussa, ja vanhat lattialla.

Pennut ovat myös kasvaneet korkeutta kuukauden aikana.

Ego on noin 38,5 cm, Riena noin 33,5 cm, pieni Wia noin 32 cm ja rajalle pyrkivä Wilda noin 34,5cm.

Batmanin kanssa olen pistänyt keppi-projektin pystyyn. Yritän käydä monta kertaa viikossa tekemässä nopeat kepit, jotta saadaan ne pian kisakuntoon. Muut esteet alkavat olla niin sanotusti kisakunnossa, vaikka vaativat hiomista läpi elämän. Ensimmäiset kisatkin ovat kiikarissa, jotta saan keppimotivaationi pidetty yllä. Jää nähtäväksi, uskallanko oikeasti lähteä hakemaan kisakokemusta Batmanin kanssa… ;)

Itse olen ollut enemmän poissa kuin kotona, joten omatoimitreenit ovat aika lailla jääneet tekemättä, vaikka kotiläksylista sen kuin on kasvanut joka treenien jälkeen. Ja sitä en meinaa pahalla, päinvastoin, on niin paljon jännittäviä asioita mitä haluaisin päästä vahvistamaan. Tänään kävimme kuitenkin Jennan ja sheltti Riskin kanssa treenaamassa. Teki hyvää välillä pilkkoa asioita pieniin osioihin ja treenata ihan perusjuttuja.

Noonan kanssa muistuttelin poispäinkäännöstä putkella, joka ei muutenkaan ole vahvinta osaamistamme. Toinen asia mihin panostin, ja mihin meinaan myös jatkossa panostaa paljon enemmän, on fokusointi eteenpäin. Lopuksi vahvistin vielä keppejä etupalkalla.

Batmanin kanssa kokeilin myös ensimmäistä kertaa poispäinkäännöstä putkella. Aluksi palkkasin putken suulla, ja kun se toimi niin kokeilin kokonaista putkea. Batmanin kanssa lähdin myös vahvistamaan fokusointia eteenpäin. Toinen asia, joka on roikkunut treenilistalla jo jonkun aikaa, on valssit ja tiukat kääntymiset. Batmanilla on taipumusta venyttää kaarroksia ja vielä kaupan päälle napata kaikki esteet, jotka sattuvat olemaan jotenkuten matkan varrella, joten nyt yritän opettaa Batmanin tulemaan ohjauksiin paremmin.

Lopuksi Wilda pääsi harjoittelemaan valssin alkeita.

Ensi viikolla olen Ranskassa, mutta reissun jälkeen asiaan yritetään saada muutosta ja käydä taas ahkerammin tekemässä täsmätreenejä.

Torstaina oli viimeiset Juhan treenit ja tavoite oli tehdä nollarata. Tehtiin melkein nollarata; nolla, jos olisin ohjannut viimeisen esteen. Mutta ei haittaa, itse asiassa nauroin ääneen radan jälkeen, oli vaan niin upea fiilis kun vihdoin alkaa tuntua siltä, että pakka pysyy kasassa, vaikkei kaikki asiat onnistukaan täydellisesti. Alkaa vihdoin tehdä taas mieli selata kisakalenteria Noonan osalta, koska tuntuu, että olen taas löytänyt tekemisen meiningin.

Maanantaina Noona kävi Leena Piiran hoidossa, ja vihdoin selkä alkaa olla hyvässä kunnossa melkein parin vuoden tapaturman jäljiltä. Ranka ei ollut enää jäykkä ja jumissa kuten yleensä, vaan joustava. Missään ei ollut mitään kummempia jumeja eikä lukkoja, vaikka viime hoitokerrasta olikin kolme kuukautta. Piirakin totesi että Noonan keho on taas oppinut palautumaan omin voimin, ja että voimme vähentää hoitokertoja. Noonalle sopiva hoitotahti on noin joka kolmas kuukausi, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Piira tarkasti myös Batmanin ja Wildan rankaa, ja nekin olivat suorat ja hyvät.