Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä Noonan kanssa ja pidimme
totaalitauon. Päätin unohtaa kaikki tavoitteet kisaamisen suhteen, ja pidämme
myös kisataukoa niin kauan, että treeneissä asiat sujuvat kuten kuuluukin. En
halua, että juoksen radan läpi näyttäen peuralta ajovaloissa, vaan haluan oppia
ajattelemaan. Ajattelemisen myötä uskon oppivani olemaan ajoissa oikealla
paikalla, jolloin ei tulekaan kiire ehtiä paikasta toiseen. Kaiken lisäksi haluan
myös oppia ohjaamaan jokaisen esteen loppuun asti, mikä on ollut ehkä suurin
haasteeni tällä hetkellä.
Paljon olen saanut kuulla, että agility on asenteesta kiinni,
mutta asenteen löytäminen monien epäonnistumisien jälkeen on vaikeaa. Tunne on
vähän samanlainen kuin oravanpyörässä; juokset pyörässä niin kauan kunnes joku
työntää sinut siitä ulos.
Tavoite on ehdottomasti saada kokonaisia ratoja aikaiseksi,
enkä pyrikään täydellisyyteen. Aina en ole ajoissa enkä ohjaa oikein, mutta se
ei haittaa, tärkeintä on nyt oppia jatkamaan vaikkei kaikki sujukaan ihan
täydellisesti. Helposti herpaantuu vielä keskittyminen, mutta suunta on
selkeästi oikea.
Noonan kanssa olen käynyt Juhalla kerran viikossa kolmen
viikon aikana, ja edessä on vielä kolmet treenit. Yksi radoista tallentui
videolle, ja myös Esan ratatreenit sain videolle.
Saatoin ehkä innostua vähän liikaa, mutta päätin sijoittaa
kisarahat ja -päivät mieluummin valmennuksiin. Saan treeneistä tällä hetkellä
niin paljon paremman fiiliksen kuin kisaamisesta, ja uskon, että löydän sitä
oikeaa asennetta kokiessani onnistumisia treeneissä.
Batmanin kanssa kävin Elinan yksärinpuolikkaalla ja Juhan
treeneissä kerran. Pakko myöntää, että Batman oli sen verran taitava, että
kisakuume alkaa nousta aika lailla. Päätavoite on nyt ehdottomasti treenata
esteet kuntoon, jotta pääsemme aloittamaan kisauramme.
Möllikisoissa puomi toimi hyvin myös kisavireessä, vaikka rata
muuten vähän karkasikin käsistä. Suurin haasteemme tällä hetkellä on kepit. Hiljaa
hyvää tulee, eikös?
