Pentuarkea

Äkkiä se aika vierähtää kun on hauskaa. Pennut täyttivät torstaina seitsemän viikkoa, ja viikonlopun aikana kaikki lähtivät valloittamaan maailmaa. B-tiimin projekti on ollut hyvin erilainen kuin A-tiimin toteutus. Kaikki oli niin paljon helpompaa ja rennompaa. Seitsemän viikon aikana suurin haaste on ollut kämpän parkettilattiat. Välillä olen ollut hyvin väsynyt kun olen sekä hoitanut pennut parhaani mukaan, tehnyt vuorotyötä  täysiaikaisesti psykiatrisessa kuntoutusyksikössä ja yrittänyt väsätä graduni kasaan. Viimeinen jäi vähän toteutumatta ja onnistuin kirjoittamaan huikeat neljä sivua, no syksyllä sitten. Niin sitten on vielä se oma henkilökohtainen elämä, parisuhde ja kaikki pennunkatsojat siihen päälle. Iso kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet tämän projektin kanssa. <3

Ensimmäiset viikot olivat hyvin helpot. Wilda hoiti tonttinsa oikein mallikkaasti. Pennuilla aukesi jo silmät 9-10 vuorokauden iässä, ja aika pian sen jälkeen alkoi myös muu maailma kiinnostaa. Aluksi pidin pennut laatikossa suurimmaksi osaksi, mutta kun tyypit heräsivät niin päästin ne olohuoneeseen puuhaamaan vapaasti. Kun pennut täyttivät kolme viikkoa pakkasin tavarat autoon, ja lähdimme Loviisaan viettämään vähän lomaa. Matka meni hyvin ja Batman sekä Noona pääsivät ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumaan pentuihin. Se meni oikein hyvin, ja varsinkin Batman oli onnellinen vauvvoista. Noona ei niinkään ollut huomaavinaankaan. Vietimme rentoa aikaa Loviisassa pidetyn viikonlopun verran kunnes oli taas aika palata takasin Turkuun. Pennut nukkuivat koko ajomatkan, joten reissaaminen oli varsin vaivatonta. Reissun jälkeen tyypit pääsivät valloittamaan meidän olohuonetta kokonaan, ja aina kun joka pystyi pitämään pennut valvovan silmän alla niin ne saivat juosta vapaina kämpässä.

Loput viikosta onkin sitten ollut maailmaan tutustumista. Pentuja on käynyt katsomassa ihmisiä melkein päivittäin, joten sosiaalistuminen on ainakin ollut huippuluokkaa. Pennut ovat myös kulkenut mukana monissa paikoissa, kuten yliopiston ravintolassa useampaan otteeseen. Ja hirveästi ei ole tarvinnut pakottaa ihmisiä pallottamaan pentuja, onpas outoa. Pennut ovat myös käyneet pari kertaa tutustumaan bortsu-pentuun, joka on viikon vanhempi ja menetti kaikki sisarukset synnytyksen yhteydessä.  Paljon ollaan käyty kavereitten luona missä on ollut ystävällisiä aikuisia koiria, tai paljon muuta uutta ja jännää. Hirveän reippaita pentuja, ja on ollut ilo seurata niitten kehitystä syntymästä lähtien.

Pennut kävivät myös pentutarkastuksessa ja pentutestissä Janita Leinosen luona. Trikkitytöllä kuului hyvin hento sivuääni, ja pojalla näkyi silmissä oli sikiöaikainen rihma, joka poistunee vielä pentuaikana. Merletyttö oli täysin priima. Pentutestissä pennut olivat reippaita, ja saivat kaikki saman tuloksen eli erinomainen harrastus/kisakoira, ja pisteet olivat melkein samat kaikilla. Pieniä eroja oli, ja olin niitä itsekin huomannut kotioloissa. Merletytöllä oli oikein mukava arvostelu: Erittäin tasapainoinen pentu, erinomainen toimintakyky ja hermorakenne, hyvä taistelutahto ja laumavietti. Ei heikkouksia. Kuollutta lelua pitää harjoitella erikseen. 53 pistettä. Trikkityttö jatkaa isoäidin ja täti Rienan jalanjäljissä, ja oli hyvin itsenäinen pentu. Sitä olen myös huomannut kotona, muitten meno ei kovasti kiinnosta vaan hän osaa kaiken aikalailla itse : Erittäin itsenäinen à alusta asti huomio että tekee ihmiselle, eikä itselleen. Hyvä toimintakyky ja hermorakenne, hyvä taistelutahto ja laumavietti. Voimakas oma tahto.  54 pistettä. Eli tämän tytön kanssa saa tehdä vähän enemmän töitä, ja ei lienee ihan sheltti helpoimmista päästä. Uros taas vähän yllätti kun kuormittui testin lopussa ja reagoi silloin ääniin. Sama pentu makaa kotona suoraan mixerin alla joka ilta ja juoksee pitkin kämppää kolinatölkin kanssa. Mitä itse myös olen huomannut että uros on aika paljon laumassa kiinni ja se joka eniten reagoi uusiin tilanteisiin, niin tuli sitten ilmi näin. Hyvä tietää että tämän herran kanssa pitää huolehtia siitä että hän joutuu myös yksin kohtaamaan uusia asioita. Pojalla oli selkeästi paras taistelu- ja saalistusvietti: Itsenäinen, pitää saada paljon kokemuksia ilman muita koiria, tukee paljon muihin koiriin. Erinomainen taistelutahto ja laumanvietti, kuormittuu äänistä à äänilelu, kohtalainen toimintakyky. 55 pistettä.

Myös A-pentueen Wia ja Riena kävivät kylässä. Riena oli viikon Turussa, ensin hoidossa ja sitten Anniinakin oli kylässä pari päivää. Kiitos oli mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa! Oli ihanaa saada melkein kaikki pennut kasaan, vaikka kämppä tuntui välillä vähän ahtaalta… :D Saman reissun aikana kävimme myös ottamassa kuvat pennuista ja Bustling’s tiimistä. Jossain kohtaa pitää ehdottomasti saada joku kasvattajapäivä järkätty!

Kämpässä on kovin rauhallista ja puhdasta. Kovin ristiriitainen fiilis, on kova ikävä, mutta samalla niin ihanaa saada se oma arkielämä takaisin. Helpottavaa on myöskin se että tiedän että pennuilla on parhaat mahdolliset kodit. 

Trikkityttö, Bustling's Be A Wild Thing "Casi", muutti Hyvinkäälle Jennin ja Jonin luokse, ja pääsee rallattelemaan Wia tädin kanssa päivittäin. Trikkiuros, Bustling's Be A Superman "Jekku", lähti Mikkeliin viihdyttämään Suutarisen perhettä ja vähän näyttämään bortsutytöille kaapin paikkaa. Viimeisinä lähti merletyttö, Bustling's Be A Rule Breaker "Hups", joka myös muutti Hyvinkäälle Elenan ja tolleri Riesan riesaksi. Hups meni sijoitukseen, niin toivottavasti saan vielä pikku-Hupseja aikaiseksi tulevaisuudessa.