Vapaapäivinä harvoin jaksan edes miettiä blogin
päivittämistä, mutta jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni näin kymmenen
tunnin työpäivän jälkeen ja saisin edes vähän uutta tietoa välillä päivitettyä
tännekin. On tapahtunut kaikenlaista, ihania ja vähemmän ihania asioita.
Otetaan se ajankohtaisin asia ensin. Kyllä näyttää
lupaavasti siltä että Bustling’s B-pentue syntyy juhannuksen tienoilla. Kävin Wildan (Bustling’s All Or
None) kanssa Belgiassa tapaamassa ihanan Puman (Needful Bi Miracle Of The Four
Bee’s) huhtikuussa. Wilda ja Puma selkeästi tykkäsivät kovasti
toisistaan, ja astutus onnistui äärettömän helposti. Puma astui Wildan kolmena
päivänä peräkkäin, joka kerta yhtä sujuvasti. Reissu oli niin mahtava kokemus
kaikin puolin. Wildan kanssa reissaaminen oli naurettavan helppoa. Puma oli
juuri sitä mitä toivoin. Hyvin avoin, kiltti ja reipas uros. Puma pärjäsi
kymmenen koiran laumassa mainiosti ja hyppäsi suoraan syliin kun astuin ovesta sisään.
Puman rakenne miellytti silmääni ja astutusreissun jälkeen Puma lunasti myös
paikan agilityn EO-kilpailuihin. Tapasin Puman jälkeläisiä ja sukulaisia
reissun aikana ja kaikilla oli avoin luonne ja sopiva moottori. Pariskunta oli
kyllä hyvin miellyttävä yhdessä.
Ultrassa näkyi pari pentua selkeästi, ja laskettu aika onkin sopivasti itse
juhannusaatto <3
Astutusreissun jälkeen ehdin olla yhden päivän kotona ja
sitten olikin aika pakata laukut uudestaan. Seuraavana vuorossa oli IFCS World
Agility Championships -kilpailut Valenciassa. Tällä kertaa oli Noonan vuoro
päästä reissuun. Noonan kanssa lentäminen jännitti enemmän koska jouduin
laittamaan Noonan ruumaan, kun Wilda puolestaan sai matkustaa koneessa kanssani.
Ihan turhaan jännitin, koska molemmat lentomatkat sujuivat oikein hyvin.
Lensimme suoraan Madridiin, josta vuokrasimme auton ja ajoimme kolmen tunnin
verran Valenciaan. Yhtenä päivänä pääsimme treenaamaan ja kokeilemaan pohjaa.
Noonalla oli vaikeuksia maneesipohjan kanssa, ja se tiputti herkästi rimoja.
Kisasimme viisi päivää putkeen, ja oli kyllä hyvin rankkaa sekä koiralle että
minulle. Radoilla sattui pieniä virheitä, mutta viimeisenä päivänä onnistuimme
vetämään puhtaan radan sijoittuen kuudenneksi, häviten ainoastaan 0.37 sekuntia
voittajalle. Ja voi että se tuntui hyvältä! Ikimuistoinen reissu <3
Noonan kanssa asiat ovat alkaneet loksahtaa kohdilleen. Vieläkin
sattuu ja tapahtuu radalla, mutta me ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että
asiat myös onnistuu. Noonan kanssa olemme saaneet kerättyä SM-nollat kasaan,
saavuttaneet FI AVA-tittelin ja pari hyppysertiä sen lisäksi. Lokakuun jälkeen
onkin mahdollista saada viimeinen hyppyserti. Meidät valittiin myös mukaan
LAW:in medijoukkueeseen SM-kilpailuihin, joten Noona kisaa sekä yksilöissä että
joukkuekilpailussa. Tämä harrastusvuosi on ollut kerta kaikkiaan aivan ihana,
ja vuoden tavoitteet on jo tämän vuoden osalta ylittyneet, joten nyt vaan
nautitaan joka hetkestä. Välillä ihmettelen itsekin miten oma motivaatio on
pysynyt ylhäällä kaikki vuodet. Kai se vaan on niin, että ihana kisakaveri
korvaa ne tulokset? Kolme vuotta kisasin ilman yhtäkään nollatulosta, niin on
se upea tunne kun kova työ palkitaan, ja asiat loksahtavat kohdilleen. Tämän
kauden aikana olemme yhtäkkiä vetäneet 10 nollatulosta ja yksi nolla
kansainvälisessä kisoissa, niin kyllä
kelpaa paremmin kuin hyvin.
A-pennut Wia (B. Addicted To Action) ja Riena (B. Attitude
To Die For) ovat myös aloittaneet kisauransa agilityssa. Kaikki nartut tulevat
kisaamaan miniluokassa ja Ego mediluokassa. Riena on vetänyt jo pari
voittonollaa hyppyradoilta ja Wia yhden nollavoiton hyppyradalta! Huikean hienoa
työtä ja paljon onnea <3
Olin viikon Joensuussa töissä ja sain asua Anniinan ja
Rienan luona. Reissun aikana kerkesin myös käydä Noonan kasvattajan luona
pallottelemassa Noonan siskon pentuja ja muita koirasukulaisia. On kyllä aina
yhtä mukavaa päästä Joensuuhun näkemään kaikki tutut ihmiset ja koirat! Päätin
putsata Noonan hampaat ja tutkia selän virallisesti Joensuun reissun yhteydessä
(puolet halvemmat eläinlääkärihinnat Joensuussa kuin Turussa, vinkvink).
Arvelin että Noonalla olisi LTV1-muutos selässä lonkkakuvien perusteella.
Ajattelin että on hyvä saada tulos näkyviin, ja taas varmistui se epävirallisen
lausunnon epäluotettavuus. Noonan selkä on pari kertaa kuvattu terveeksi
epävirallisesti, mutta pentueen tulosten perusteella epäilin asiaa ja tilasin
kuvat vuodelta 2014 kotiin. Näin itsekin selkeän muutoksen, ja nyt se sitten on
näkyvissä virallisesti koiranetissäkin, mikä on hyvä asia jatkon kannalta.
Noonan silmät, polvet ja sydän tarkastettiin samalla, ja asiat olivat juuri
kuten pitikin. Huippua! :)
Batman on asunut vanhempieni luona syksystä lähtien.
Kaikkien elämä on ollut helpompaa näinpäin, vaikka ikävä on välillä raastavan
kova, koska nähdään aivan liian harvoin kiireen takia. Batman on voinut
paremmin maalla, ja vähemmän stressitön elämä tekee miehelle hyvää. Painoa on
tullut lisää ja Batmanin vatsa voi paljon paremmin, ja huonoja päiviä on ollut
ainoastaan yhden käden sormien verran. Tavoite on saada Batman vielä joskus
takaisin kotiin, mutta tämänhetkinen suunnitelma on pitää Batman vanhempieni
luona ainakin valmistumiseeni asti.
Vanhemmat pitävät mielellään Batmanin heidän luona, koska
perheemme koira Bella nukkui ikiuneen kymmenen vuoden iässä. Olin ainoastaan
12-vuotias kun Bella saapui elämääni, ja se on opettanut minulle niin suunnattoman
paljon koirista.
Nuku hyvin rakas <3
Lumivyöryn Just Perfect 5.6.2006-6.3.2017
Tässäpä nyt päällismäiset asiat mitä tulee mieleen, ja
toivottavasti seuraava päivitys onkin sitten vadelmatassullinen! <3