keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pennuntuoksuinen kesä tulossa


Vapaapäivinä harvoin jaksan edes miettiä blogin päivittämistä, mutta jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni näin kymmenen tunnin työpäivän jälkeen ja saisin edes vähän uutta tietoa välillä päivitettyä tännekin. On tapahtunut kaikenlaista, ihania ja vähemmän ihania asioita.



Otetaan se ajankohtaisin asia ensin. Kyllä näyttää lupaavasti siltä että Bustling’s B-pentue syntyy juhannuksen tienoilla. Kävin Wildan (Bustling’s All Or None) kanssa Belgiassa tapaamassa ihanan Puman (Needful Bi Miracle Of The Four Bee’s) huhtikuussa. Wilda ja Puma selkeästi tykkäsivät kovasti toisistaan, ja astutus onnistui äärettömän helposti. Puma astui Wildan kolmena päivänä peräkkäin, joka kerta yhtä sujuvasti. Reissu oli niin mahtava kokemus kaikin puolin. Wildan kanssa reissaaminen oli naurettavan helppoa. Puma oli juuri sitä mitä toivoin. Hyvin avoin, kiltti ja reipas uros. Puma pärjäsi kymmenen koiran laumassa mainiosti ja hyppäsi suoraan syliin kun astuin ovesta sisään. Puman rakenne miellytti silmääni ja astutusreissun jälkeen Puma lunasti myös paikan agilityn EO-kilpailuihin. Tapasin Puman jälkeläisiä ja sukulaisia reissun aikana ja kaikilla oli avoin luonne ja sopiva moottori. Pariskunta oli kyllä hyvin miellyttävä yhdessä.  Ultrassa näkyi pari pentua selkeästi, ja laskettu aika onkin sopivasti itse juhannusaatto <3








Astutusreissun jälkeen ehdin olla yhden päivän kotona ja sitten olikin aika pakata laukut uudestaan. Seuraavana vuorossa oli IFCS World Agility Championships -kilpailut Valenciassa. Tällä kertaa oli Noonan vuoro päästä reissuun. Noonan kanssa lentäminen jännitti enemmän koska jouduin laittamaan Noonan ruumaan, kun Wilda puolestaan sai matkustaa koneessa kanssani. Ihan turhaan jännitin, koska molemmat lentomatkat sujuivat oikein hyvin. Lensimme suoraan Madridiin, josta vuokrasimme auton ja ajoimme kolmen tunnin verran Valenciaan. Yhtenä päivänä pääsimme treenaamaan ja kokeilemaan pohjaa. Noonalla oli vaikeuksia maneesipohjan kanssa, ja se tiputti herkästi rimoja. Kisasimme viisi päivää putkeen, ja oli kyllä hyvin rankkaa sekä koiralle että minulle. Radoilla sattui pieniä virheitä, mutta viimeisenä päivänä onnistuimme vetämään puhtaan radan sijoittuen kuudenneksi, häviten ainoastaan 0.37 sekuntia voittajalle. Ja voi että se tuntui hyvältä! Ikimuistoinen reissu <3












Noonan kanssa asiat ovat alkaneet loksahtaa kohdilleen. Vieläkin sattuu ja tapahtuu radalla, mutta me ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että asiat myös onnistuu. Noonan kanssa olemme saaneet kerättyä SM-nollat kasaan, saavuttaneet FI AVA-tittelin ja pari hyppysertiä sen lisäksi. Lokakuun jälkeen onkin mahdollista saada viimeinen hyppyserti. Meidät valittiin myös mukaan LAW:in medijoukkueeseen SM-kilpailuihin, joten Noona kisaa sekä yksilöissä että joukkuekilpailussa. Tämä harrastusvuosi on ollut kerta kaikkiaan aivan ihana, ja vuoden tavoitteet on jo tämän vuoden osalta ylittyneet, joten nyt vaan nautitaan joka hetkestä. Välillä ihmettelen itsekin miten oma motivaatio on pysynyt ylhäällä kaikki vuodet. Kai se vaan on niin, että ihana kisakaveri korvaa ne tulokset? Kolme vuotta kisasin ilman yhtäkään nollatulosta, niin on se upea tunne kun kova työ palkitaan, ja asiat loksahtavat kohdilleen. Tämän kauden aikana olemme yhtäkkiä vetäneet 10 nollatulosta ja yksi nolla kansainvälisessä kisoissa, niin  kyllä kelpaa paremmin kuin hyvin.








A-pennut Wia (B. Addicted To Action) ja Riena (B. Attitude To Die For) ovat myös aloittaneet kisauransa agilityssa. Kaikki nartut tulevat kisaamaan miniluokassa ja Ego mediluokassa. Riena on vetänyt jo pari voittonollaa hyppyradoilta ja Wia yhden nollavoiton hyppyradalta! Huikean hienoa työtä ja paljon onnea <3





Olin viikon Joensuussa töissä ja sain asua Anniinan ja Rienan luona. Reissun aikana kerkesin myös käydä Noonan kasvattajan luona pallottelemassa Noonan siskon pentuja ja muita koirasukulaisia. On kyllä aina yhtä mukavaa päästä Joensuuhun näkemään kaikki tutut ihmiset ja koirat! Päätin putsata Noonan hampaat ja tutkia selän virallisesti Joensuun reissun yhteydessä (puolet halvemmat eläinlääkärihinnat Joensuussa kuin Turussa, vinkvink). Arvelin että Noonalla olisi LTV1-muutos selässä lonkkakuvien perusteella. Ajattelin että on hyvä saada tulos näkyviin, ja taas varmistui se epävirallisen lausunnon epäluotettavuus. Noonan selkä on pari kertaa kuvattu terveeksi epävirallisesti, mutta pentueen tulosten perusteella epäilin asiaa ja tilasin kuvat vuodelta 2014 kotiin. Näin itsekin selkeän muutoksen, ja nyt se sitten on näkyvissä virallisesti koiranetissäkin, mikä on hyvä asia jatkon kannalta. Noonan silmät, polvet ja sydän tarkastettiin samalla, ja asiat olivat juuri kuten pitikin. Huippua! :) 



Batman on asunut vanhempieni luona syksystä lähtien. Kaikkien elämä on ollut helpompaa näinpäin, vaikka ikävä on välillä raastavan kova, koska nähdään aivan liian harvoin kiireen takia. Batman on voinut paremmin maalla, ja vähemmän stressitön elämä tekee miehelle hyvää. Painoa on tullut lisää ja Batmanin vatsa voi paljon paremmin, ja huonoja päiviä on ollut ainoastaan yhden käden sormien verran. Tavoite on saada Batman vielä joskus takaisin kotiin, mutta tämänhetkinen suunnitelma on pitää Batman vanhempieni luona ainakin valmistumiseeni asti.

Vanhemmat pitävät mielellään Batmanin heidän luona, koska perheemme koira Bella nukkui ikiuneen kymmenen vuoden iässä. Olin ainoastaan 12-vuotias kun Bella saapui elämääni, ja se on opettanut minulle niin suunnattoman paljon koirista.

Nuku hyvin rakas <3
Lumivyöryn Just Perfect 5.6.2006-6.3.2017





Tässäpä nyt päällismäiset asiat mitä tulee mieleen, ja toivottavasti seuraava päivitys onkin sitten vadelmatassullinen! <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pennuntuoksuinen kesä tulossa

Vapaapäivinä harvoin jaksan edes miettiä blogin päivittämistä, mutta jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni näin kymmenen tunnin työpäi...