tiistai 22. syyskuuta 2015

"You only regret the chances you didn't take"

Kuva © Anniina Korjus

Sivut ovat taas vaihteeksi eläneet hiljaiseloa, ja helpointa on varmaan aloittaa Noonan pentuprojektista. Kuten kuvasta voitte päätellä, minun laumani on kasvanut yhdellä, tai oikeastaan kahdella, jos oikein tarkasti katsoo ;)


 Kuvat © Suvi Reini, myös alapuolen pentukuvat


Bustling´s on vihdoin jotain mistä voi puhua. Maaliskuun 30. päivä tapahtui asioita, ja maailmaan saapui viisi henkevänsalpaavan kaunista koiranalkua. Kaikki ei mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti, mutta olen ainakin yhtä jos toistakin kokemusta rikkaampi. Ja voin helposti sanoa, että opin alusta alkaen ettei kasvattaminen ole ruusuilla tanssimista. Ehkä pääsen käyttämään oppikirjaa seuraavan yrityksen merkeissä. Toivossa on hyvä elää!






Kävin Ruotsissa astuttamassa Noonan ihanalla Vindillä, virallisesti SE MVA SE AVA SE AVA-H Eastflash Glamorous Blue Line:lla. Olen onnellinen että uskalsin lähteä kauemmas astutusreissulle, koska matka ei ainoastaan ollut astutusreissu, vaan tutustuin samalla ihaniin ihmisiin ja koiriin. Kasvattamisen suhteen on mielestäni arvokasta kerätä kontakteja ympäri maailmaa eikä ainoastaan Suomesta.

Ultrassa ruutuun ilmestyi heti yksi pieni koiranalku, ja heti sen perään toinen, kolmas ja vielä neljäskin pentu. En edes löydä sanoja kuvailemaan sitä onnen määrää…

Viikot vierivät ja vuorokaudella 59. Noonassa alkoi tapahtua muutoksia. Mittasin lämmöt ja kuinka ollakaan mittari paljasti h-hetken lähestyvän. Valvoin koko yön, mutta mitään ei tapahtunut. Vasta seuraavana iltana alkoi tapahtumaan, eli vuorokaudella 60. Supistukset lähtivät käyntiin ja Heidi saapui paikalle kätilöavuksi, kiitos siitä! <3 Ensin kaikki vaikutti hyvin lupaavalta, mutta kun ensimmäinen pentu oli ollut näkyvissä puoli tuntia eikä millään liikkunut eteenpäin, alkoi huoli kasvamaan. Hetken päästä lattialle ilmestyi nestettä ja samalla pentu alkoi vetäytymään sisäänpäin, eikä ollut enää nähtävissä.

Rupesin soittamaan päivystäviä klinikoita läpi. Sain vaihtelevia neuvoja kunnes soitin Tuhatjalkaan, jossa hoitaja neuvoi tulemaan heti paikalle. Onni onnettomuudessa oli lyhyt ajomatka, joka ei kestänyt kuin pari minuuttia rikkomalla pari liikennesääntöä samalla.

Ensin lääkäri yritti vetää pentua ulos, mutta hänkään ei saanut siitä minkäänlaista otetta. Yritin juoksuttaa Noonaa rappusia pitkin, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Eläinlääkäri totesi että sikiöpussi on hajonnut, mikä myös selitti ulos valuneen nesteen, ja sen seurauksena pentu ei saa happea eikä ole myöskään tarpeeksi liukas, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Ultrassa löytyi ainoastaan yksi heikko sydänääni, ja minun oli aika tehdä isoja päätöksiä.

Pahinta oli epätietoisuus ja syyllisyyden tunne, suoraan sanoen en ikinä unohda sitä hetkeä kun seisoin huoneessa ja puristin Noonan karvoja vasten kasvojani, kyynelet valuivat pitkin poskea, katsoin vuorotellen eläinlääkäriä ja Heidiä, mutta kumpikaan ei osannut tehdä päätöksiä minun puolestani, vaan kaikki oli minun käsissäni. Väsymys painoi ja siinä mielentilassa oli vaikeaa ajatella yhtään mitään, saati tehdä järkeviä päätöksiä asioista joista en tiennyt yhtään mitään. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten päätin että pennut leikataan ulos.

En muista miten kauan odoteltiin odotushuoneessa. Toivoin koko ajan että voisin nukahtaa, ja herätessäni kaikki olisi taas hyvin. Ainahan mielessä käy että asiat voivat mennä pieleen, mutta ei niin pitänyt käydä minun kohdallani. Kun istuin odotushuoneessa ja koirani makasi leikkauspöydällä, tunsin itseäsi niin itsekkääksi ja tyhmäksi. Toivoin vain että voisin perua kaiken ja saisin rakkaan Noonani takaisin, minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään muu sillä hetkellä. Pohdin vain miksi helvetissä edes halusin tätä, oliko tämä sen arvoista, että ehkä menetän tärkeimmän asian maailmassani? Tätä mistä olin ollut tietoinen astutushetkellä, mutta mitä en edes voinut kuvitella joutuvani pohtimaan uudestaan. Koska niin ei pitänyt käydä minulle, ei, minulle piti käydä juuri niin kuin kirjassa väitettiin. Emo hoitaa homman ja minä toimin avustajana, niinhän tämän piti mennä.

Niin ei todellakaan käynyt. Pikemminkin päinvastoin. Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä. Ensimmäiset viikot eivät todellakaan olleet helppoja, niin kuin kirjassa väitettiin, ei, ne olivat suorastaan ihan perseestä. Valvoin niin monta vuorokautta kuin yksi ihminen pystyy ja olin niin huolissani että se oli melkein sietämätöntä. Mikään ei onnistunut.
Maidontuotanto ei lähtenyt käyntiin. Ensimmäiset päivät Noona yritti tappaa pentunsa, enkä voinut sekunniksikaan jättää pentuja yksin Noonan kanssa. Oli ripulia. Oli kuollut pentu. Oli mädäntynyt haava. Oli taas ripulia. Oli kova huoli. Oli kova väsy. Olin AIVAN loppu.
En ikinä unohda sitä hetkeä kun raahasin pennut ja Noonan yksin klinikalle myöhään illalla ja romahdin lattialle. Olin valvonut monta vuorokautta, huoli oli aivan järkyttävä ja itku ei meinannut loppua millään. Puolen tunnin päästä taas kasasin itseäni ja hommat jatkuivat kuten ennen, nimittäin taisteluhengellä.

Ainut asia mikä toimi oli ihanat ystävät, klinikka ja äiti, jotka jaksoivat auttaa hädässä. Ei riitä sanat, mutta Kiitos teille kaikille ja Kiitos klinikka Tuhatjalalle <3

 Haluisin kirjoittaa vähän tästä projektista, siitä miten asiat ei aina onnistu kuten on suunnitellut. Kyllä, useimmiten asiat onnistuvat hyvin, kuten kirjassa kerrotaan, mutta on myös hyvä muistaa, että aina ei käy niin. Kehotan miettimään tarkasti mihin olet valmis ryhtymään kun suunnittelet koirasi astuttamista.
Voit menettää koirasi, sinun rakkain ystäväsi voi kirjaimellisesti kuolla, oletko valmis siihen yhden pentueen takia? Ensimmäiset viikot eivät yleensä vaadi kasvattajalta paljon, mutta entä jos ne vaativatkin? Onko sinulla aikaa ja oletko henkisesti valmistunut siihen? Voin kertoa että huoli ja väsymys ovat kyllä pelottavan raaka yhdistelmä, ja ilman tukijoukkoja en olisi selvinnyt. Yksin ei vaan pärjää millään. 
Haluan myös kertoa, että jälkeenpäin en kadu mitään. En mitään.
Kuukaudet yhdessä pentujen kanssa ovat yksi elämäni opettavimmista hetkistä, ja myös ihanimmista hetkistä. Hetkiä, joita en vaihtaisi ikinä pois. 
Ensimmäiset viikot olivat vaikeita, mutta loppuaika jotain niin mahtavaa ja ainutlaatuista, mitä ei voi sanoin kuvailla. Ja nyt tiedän, että se oli sen arvoista.
Osaan ainoastaan antaa yhden neuvon. Mieti mihin olet valmis ryhtymään, mutta älä mieti liikaa. Asiat voivat mennä pieleen, mutta voivat myös yhtä hyvin onnistua. Se ei selviä kuin rohkeasti kokeilemalla.

Maailmaan syntyi viisi pentua <3
Ensimmäinen pentu, tricolournarttu, menehtyi valitettavasti vuorokauden ikäisenä kärsittyään liian kauan hapenpuutteesta. Muut neljä olivat elinvoimaisia alusta alkaen.






Syntyi yksi kaunis bluemerlenarttu, Bustling´s All Or None, eli tutummin Wilda. Wilda jäi kotiin kasvamaan, en vain pystynyt luopumaan minulle täydellisestä pennusta kaikkien tapahtumien jälkeen, vaikka alun perin oli tarkoitus ainoastaan sijoittaa yksi narttu.

"The All-or-None Law states that the physical reaction of a nerve or muscle to an outside stimulus will be the same regardless of the comparative strength of the stimulus; there is either a complete response or no response at all."



Kuvat © Anniina Korjus ja Laura Pitkänen

Syntyi myös kaksi ihanaa tricolournarttua. Sijoitin Rienan, Bustling´s Attitude To Die For, Joensuuhun ennestään tutulle Anniinalle. Rienassa oli vain jotain niin mielenkiintoista, etten voinut tästä koirasta luopua kokonaan.

"Attitudes can be defined as an affective feelings of liking or disliking toward an object. An attitude is not a feeling, a cognition, or a form of behavior; instead, attitudes combine all three components in an "integrated affect-cognition-behavior system." What this all means is that attitudes are made of three components that all influence each other. If one component changes, then it influences the entire attitude structure."





 Kuva © Anniina Korjus ja Laura Pitkänen


Toinen tricolournarttu Wia, Bustling´s Addicted To Action, muutti Helsinkiin Jennin ja Jonin luokse.

"Addiction- a state characterized by compulsive engagement in rewarding stimuli, despite adverse conseqences. When a person is addicted to something they cannot control how they use it, and become dependent on it to cope with daily life." 




 Kuvat © Anniina Korjus, Laura Pitkänen ja Jenni Sullanmaa

Maailmaan syntyi myös yksi tricolour uros Ego,  Bustling´s Alter Ego. Myös Ego muutti Helsinkiin Hannan ja Matin luokse, missä hänellä on kaverina shetlanninlammaskoira Rico.

"Alter ego- a very close and trusted friend who seems almost a part of yourself. An alter ego is a second self, which is believed to be distinct from a person´s normal or original personality."




Kuvat © Anniina Korjus, Laura Pitkänen ja Satu Tuomela

Pentutarkissa Rienalla ja Egolla paljastui hyvin hento sydämen sivuääni. Rienan sivuääni hävisi neljän kuukauden ikään mennessä, ja Egolla kuului vielä silloin hyvin hento sivuääni. Toivossa eletään, että ääni on hävinnyt ensimmäisen ikävuoteen mennessä.
Kaikilla pennuilla oli terveet silmät, joten sen puolesta olen erittäin tyytyväinen!


Kuva © Anniina Korjus


Pennut kävivät myös pentutestissä, ja kaikki nartut saivat tuloksen erinomainen harrastuskoira ja Ego tuloksen hyvä kotikoira. Ego meni huonoon kuntoon illalla, joten epäilen että tämä saattoi vaikuttaa tulokseen.
Kaikin puolin olen tyytyväinen pentujen luonteeseen. Pennut ovat avoimia vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan, suhtautuvat rohkeasti ja uteliaasti uusiin tilanteisiin, ovat aktiivisia ja toimeliaita koiranalkuja. Yhdistelmä on mielestäni ollut hyvin onnistunut ainakin tähän asti, ja toivottavasti on sitä myös jatkossa <3



Kuvat © Laura Pitkänen ja Anniina Korjus


Ensimmäinen pentue on siis maailmalla, niin siistiä!
Olen kiitollinen ja onnellinen että löysin pennuille juuri oikeat kodit.
Kaikki omistajat pitävät tiivisti yhteyttä, nähdään jatkuvasti, ja ovat kiinnostuneita kehittymään yhdessä koiransa kanssa. Nimenomaan sitä mitä hainkin, kiitos Anniina, Jenni & Hanna, olette parhaita! <3


Kuva © Suvi Reini


Rienan ja Wian elämää voi jatkossa seurata heidän omista blogeistaan. Bustling´s-facebooksivulla päivitän aktiivisemmin tuloksia sekä kuulumisia, joten sinne kannattaa suunnata, jos meidän elämä kiinnostaa enemmänkin.

Samalla voisin mainita Batmanista pari sanaa. Batman kävi läpivalaisussa helmikuussa. Eläinlääkärin mielestä tulokset näyttivät priimalta. Kennelliitto oli vähän eri mieltä selän suhteen, sillä se tuli takaisin LTV1:nä.
Sanoisin kuitenkin että kaikin puolin voin olla erittäin tyytyväinen äijän tuloksiin! <3

Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Selkä: VA0/ LTV1
Sydän: OK
Silmät: OK ja geneettisesti terve CEA:n suhteen
Hampaat: saksipurenta, ei hammaspuutoksia
Kivekset: OK



Batmanista kasvoi hyvän kokoinen medi, 
ja epävirallisten mittauksien mukaan jätkä on noin 40cm korkea.
Kuva © Anniina Korjus

Jyväskylän näyttelyssä olisi tarkoitus käydä pyörimässä marraskuussa Batmanin, Wildan ja Rienan kanssa.
Batmanin kanssa agility on hyvällä mallilla, vielä pitää vahvistaa tietyt esteet ja ollaan ainakin toivon mukaan kisavalmiita. Epävirallinen ura on lähtenyt hyvin käyntiin ja starttiluokasta löytyy huikea nollavoitto!
Batman myös liiteli itsensä ATT:n mölli Seuramestariksi 2015. Sen kunniaksi piti toki leipoa Batmanille sopiva kakku! ;)






Noonakin on maininnan arvoinen. Olen niin onnellinen miten hyvin Noona hoiti pennut ja miten hienoja pentuja se onnistui saamaan tähän maailmaan, vastoinkäymisistä huolimatta. Parempaa kantanarttua en olisi voinut toivoa <3
Agilityn suhteen keskitytään nyt treenaamisen ja kisat saavat jäädä hetkeksi hautomaan. Kun asiat toimii treenikentällä siirrytään pikku hiljaa takasin kisakenttien pariin. Tavoitteena on saada kokonainen treenikausi aikaiseksi ensimmäistä kertaa Noonan elämän aikana, ja toivon mukaan löydetään yhteistyö ja oikea asenne sen myötä! :)


Kuva © Anniina Korjus

Tulen sterilisoimaan Noonan jossain kohtaa, ja keskitytään nyt täysillä agilityyn. Noonalle ei ole siis tulossa toista pentuetta, ja tämän myötä seuraavat Bustling´s-pentueet ovat Wildan ja Rienan varassa, ja suunnitelmissa aikaisintaan vuodelle 2017-2018. 

Loppukevennyksenä vielä kuva meidän Joensuu reissusta, missä tapasin ihanan Rienan ja Agarwaen-tiimin. Huippu reissu kaiken kaikkiaan! <3



Wilda, Riena, Noonan täti Myrn, sisko Meela
 ja äiti Minttu sekä Noona.
Kuva © Laura Pitkänen
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuloksia

Bustling's Be A Rule Breaker "Hups" & Bustling's All Or None "Wilda" Kuva: Elena Nisula Lyhyesti ja yti...